Ollaanko me ihmiset vaan niin itsepäisiä ettei voida myöntää itsellemme että me emme pärjää yksin. Niin hassuu myös pohtia sitä tältä kannalta koska joku mun päässä uskottelee myös mulle koko ajan että oon vahva tyttö ja turha pyytää mitään apua. Mutta silti haluisin pelastaa kaikki muut ihmiset tältä kierteeltä ja pyydän hakeutumaan apuun ajoissa!
Hetki sitten makasin sisätautien osastolla koska en pysynyt tajuissani. Siellä jotenkin sai ladattua hetki taas akkuja mutta nyt on alkanut taas stressaamaan koulu, (josta tosin saisin olla pois ja saisin sairauslomaa mutta kun minähän jaksan..) pitää myös mielyttää kavereita ja olla se sama iloinen tyttö josta pidetään ja harrastukset ja... Lista on loputon. Mutta kun en vaan ole tarpeeksi sairas, laiha ja väsynyt. Mulle uskoteltiin tänään että tonne päiväosastolle minne oon menossa on tiukat vaatimukset ja sinne ei vaan tulla, mulle myös sanottiin että eikö se muka oo merkki vakavasta sairaudesta kun elimistö on niin kuiva että verikokeita ei saa vasta kun neljän päivän nesteytyksen jälkeen? Mikä tässä on niin vaikeeta?
Enkä todellakaan halua listata ihmisiä ja vihaan anorektikoiden vertailemista toisiinsa kuka on sairain ja kellä on pienin BMI, tä sairaus on päässä ja sitä ei voi mitata vaa'alla. Joten Älkää rakkaat, pienet ja arvokkaat ihmiset vertailko toisianne vaan laittakaa itsenne ensimmäiseksi! Juuri sä saat niin paljon hoitoa kun tarvitset jos vaan sitä uskallat pyytää! <3
Mä nään et tätä joku lukee, niin toivoisin myös palautetta minkälaisia postauksia haluutte lukea + haluutteko kuvia vai ette?
